Morphon markkinarakenne suosii lainanantajia, koska yksi vastapuoli (kuraattori) on vertikaalisesti integroitunut ja erittäin kehittynyt; ja toinen vastapuoli (lainanottaja) ei ole integroitunut ja yleensä paljon vähemmän kehittynyt. Kun taas Aaveella markkinarakenne suosii lainanottajia, koska lainanantajat eivät ole vertikaalisesti integroituneita ja riskienhallinta suojaa lainanottajia kaikenlaisilla mekanismeilla. Pitäisikö ottaa käyttöön toinen rooli, joka on "lainanottajien kuraattori"? Vai pitäisikö nykyisille kuraattoreille paljastaa lisää mekanismeja, jotka parantavat lainanottajan kokemusta?