Ei niin epäuskottavassa maailmassa, jossa planeettamme on peitetty gigatehtaiden kokoisilla itseohjautuvilla laboratorioilla, mitä ajattelemme tieteestä? Isännöin äskettäin seminaaria Austinissa @cosmos_inst ja @mbrendan1 kanssa aiheesta "Tekoäly ja tieteen tasavalta". Aristoteleesta AlphaFoldiin ulottuvalla lukulistalla tutkimme keskeistä kysymystä siitä, miten tiede kehittyy maailmassa, jossa on tekoälytutkijoita ja itseohjautuvia laboratorioita. Joitakin poimintoja: 1. Tekoälytutkijat voivat nopeuttaa merkityksellisen "tieteellisen" tiedon tuottamista, mutta tiede on huolissaan sertifioidun tiedon laajentamisesta. Tämä sertifikaatti ei ole vain alustava (Popper), vaan myös syvästi sosiologinen ja normatiivinen (Merton, Kuhn). Popper väittää vakuuttavasti, että vaikka voisimme rakentaa "induktiokoneen", joka oppii edustamaan maailmaa löytämällä aiemmin huomaamattomia kuvioita, induktiokone toimii vain ihmisinsinöörin upottaman objektiivisen funktion ja maailmanmallin perusteella. Se, mitä insinööri pitää "tieteen tekemisenä" – mikä lasketaan merkitykselliseksi malliksi, päteväksi kokeeksi tai tyydyttäväksi selitykseksi – palauttaa meidät jatkuvasti kehittyvään kysymykseen sekä tieteen tavoitteista että rajoista, kysymyksiin, joihin Tieteen tasavallan on vastattava pohjimmiltaan poliittisena elimenä. 2. Tekoäly voi olla liian kykenevä jäädäkseen pelkäksi työkaluksi. Kysymys tekoälyn kansalaisuudesta on kriittinen tiedetasavaltamme tulevaisuudelle. Polanyi mallintaa tiedemiesten yhteisöä – Tieteen tasavaltaa – hayekilaisena esiin nousevana järjestyksenä. Aivan kuten hinta on markkinoiden lukemattomien yksilöllisten halujen ja mukautusten tuote, myös tiede muistuttaa asiantuntijoiden politiikkaa, joista jokaisella on rajoitettu tieto ja jotka työskentelevät yhdessä kootakseen massiivisen tiedon palapelilaudan, jossa jokainen löytö mukauttaa toisten ponnisteluja. Nykyaikana Tiedetasavalta on vaatinut tohtorin tutkinnon kansalaisuuden saamiseksi, mutta tämä ei sulje pois vain kansalaistutkijoita vaan myös tekoälyä. Onko tekoäly työkalu – superälykäs teleskooppi – vai onko se oikea kansalainen Tasavallassa? Jos tekoälystä tulee oikea kansalainen, tasavallan hallintorakennetta on ehkä muutettava. Jos se pysyy työkaluna, meidän on kysyttävä: kenen työkalu palvelee kenen päämääriä? 3. Tekoälyn lupaus lopettaa pysähtyneisyys riippuu taudin oikeasta diagnosoinnista. 90 % kaikista koskaan eläneistä tiedemiehistä on elossa tänään (de Solla Price), mutta monien mittareiden mukaan tieteellisten löytöjen uutuus ja merkitys ovat laskusuunnassa (Cowen ja Collison). Jos tieteen pullonkauloina ovat oikeiden kysymysten esittäminen, vääristyneet julkaisukannustimet ja institutionaalinen skleroosi, tekoälyn on kohdistettava nämä ongelmat suoraan, ei vain julkaistava suurempia määriä artikkeleita. Voiko tekoäly auttaa meitä kannustamaan laatua volyymin sijaan, julkaisemaan negatiivisia tuloksia eikä vain PR-valmiita onnistumisia ja tutkimaan uusia malleja lahjakkuuksien löytämiseen ja vaalimiseen? Opetussuunnitelmamme, lukulistamme ja paljon muuta täällä: