Tunsin tämän 24-vuotiaana. Irtisanouduin työstäni, erosin gf:stä, myin kaiken ja muutin Kaakkois-Aasiaan. Sain uusia, mielenkiintoisempia ystäviä. Ostin moottoripyörän. Perusti yrityksen ja rahat loppuivat. Vietin tuntikausia tupakoiden, soittaen kitaraa ja lukemalla kahviloissa. Nolla katumusta.
tree
tree1.11. klo 19.47
Yhtäkkiä olet 27-vuotias. Keität kahvisi, kiirehdit töihin, tulet kotiin seitsemän aikaan ja olet liian väsynyt tekemään mitään muuta kuin syömään, selaamaan puhelintasi ja pyörtymään. Sitten heräät ja teet kaiken uudelleen. Ja kun perjantai tulee, ehkä menet ulos tai ehkä olet vain liian väsynyt. Sitten se iskee sinuun tyhjästä. Miten kaikki meni ohi niin nopeasti? Et edes tunne itseäsi 27-vuotiaaksi. Tunnet itsesi edelleen 17-vuotiaaksi pojaksi, joka luuli, että hänellä oli kaikki maailman aika. Mutta jotenkin 10 vuotta vain katosi. Ja alat kaipaa menneisyyttä. Tunne siitä, että on nuori, innostunut ja tietämätön. Mutta sitten huomaat, että jonain päivänä tulet kaipaamaan myös tätä. Olla 25-vuotias, hämmentynyt, väsynyt, mutta silti yrittää. Joten ehkä temppu on hidastaa hieman ja todella elää tämä luku ennen kuin siitä tulee vain yksi muisto. Pointti on, että riippumatta siitä, minkä ikäinen olet, tulet kaipaamaan näitä päiviä. Elämä on joskus kiireistä, ja aina on hyvä aika pysähtyä haistelemaan ruusuja.
Olen nyt 36-vuotias, edelleen täällä, naimisissa ja vauvan kanssa ja taloudellisesti hyvässä paikassa. Oli hyvin matalia alamäkiä ja erittäin korkeita huippuja, eivätkä luultavasti kaikki olisi pystyneet siihen, mutta tässä minä olen. Nuorilla miehillä TÄYTYY olla mahdollisuus testata kykyjään. Työnnä itsensä epäonnistumiseen saadakseen selville, missä raja kulkee. Jos kotona asuminen ei aiheuta sinulle tarpeeksi vastoinkäymisiä, lähdet etsimään niitä.
285,71K