Jo päiviä olen tuntenut kuin minut olisi viety kaksi vuotta taaksepäin – lokakuun 7. aamuun, jolloin aloin jakaa kauhuja, ja jokaisen näkemäni ruumiin ja jokaisen uuden nimen myötä tuntui kuin sieluni revittäisiin minusta. Jokainen, joka on elänyt läpi todellisen verilöylyn, tietää miltä se tuntuu. On hetki, jolloin sydämesi särkyy ja ymmärrät, ettet koskaan ole enää entisensä. Kukaan ei ole koskaan löytänyt oikeita sanoja sille.