Saksan 🇩🇪 taloudellinen menestys oli huijaus: sitä yksinkertaisesti tuettiin halvalla venäläisellä 🇷🇺 kaasulla. Se ei ollut taloudellista nerokkuutta, ei poikkeuksellista insinööritaitoa, ei hyvää johtamista. Se oli illuusio tuottavuudesta, joka rakentui keinotekoisen halvalle energialle ja teolliselle rakenteelle, joka pystyi toimimaan vain noissa olosuhteissa. "Saksan malli" – jota ylistettiin viennistään, ylijäämästään ja kurinalaisuudestaan – oli todellisuudessa energiaarbitraasi: tuoda halpaa polttoainetta Venäjältä, muuttaa se teollisuustuotteiksi ja myydä sitä lisähintaan muualle Eurooppaan. Moraalinen kuva tehokkuudesta kätki sisäänsä loisriippuvuuden. Tämä ei johtunut nerokkaista insinööreistä tai viisaasta hallinnosta, vaan poliittisesta osallisuudesta ja taloudellisesta hitaudesta. Autoteollisuus eli dieselillä ja tuilla. Raskas teollisuus kukoisti, koska kaasu oli lähes ilmaista. Jopa "vihreä siirtymä" rahoitettiin samalla fossiilisella selkärangalla, jonka se väitti korvaavansa. Se, mitä Berliini myi hyveenä, rahoitti Gazprom. Kun kaasu loppui, totuus paljastui. Tuottavuus romahti, tehtaat siirtyivät muualle ja taloudellinen ihme katosi kuin savu. Saksan oletettu vanhurskaus osoittautui pelkäksi fossiiliseksi illuusioksi – halvan energian imperiumiksi, joka on kääritty moraaliseen itseonnitteluun.