Työarvoteoria muuttaa tehottomuuden hyveeksi. Se kohtelee ponnistelua ikään kuin se loisi arvoa itsessään, jättäen huomiotta sen, että arvo tulee hyödyllisyydestä muille, ei pelkästään hiestä. Tämän logiikan mukaan ihminen, joka kaivaa ojaa käsin kuukauden ajan, tuottaa enemmän "arvoa" kuin se, joka käyttää konetta ja lopettaa tunnissa. Mutta todellisuudessa toinen ihminen on luonut paljon enemmän arvoa, koska hän säästi aikaa, vapautti resursseja ja saavutti saman (tai paremman) tuloksen. Työteorian absurdius on, että se ihannoisi tuhlausta ja rankaisisi tuottavuutta. Jos työ yksin määrittäisi arvon, silloin edistys, koko innovaation tarkoitus, tuhoaisi sen. Sosialismi ei epäonnistu siksi, että sitä ei tehdä oikein, se epäonnistuu juuri siinä määrin, kuin se on tehty juuri niin kuin se on suunniteltu.