Internetin ja verkkokehityksen alkuaikoina kaikki kirjoitettiin käsin raakana JavaScriptillä tai HTML:llä. Jokainen verkkosovellus oli oma siilonsa. Kun ne monimutkaistuivat, yhteisö keksi työkaluja, kuten Webpack ja Vite, jotka ovat moduulien niputtajia ja rakentavat järjestelmiä, jotka käsittelevät automaattisesti erilaisia tiedostotyyppejä ja resursseja. Tämä tarkoittaa, että kehittäjä voi tuoda kuvan, fontin tai TypeScript-tiedoston projektiinsa ja niputtajan lataajat tietävät, miten sitä käsitellään (muuntaa TS JS:ksi, upottaa kuva jne.). Selain itse ymmärtää vain HTML/CSS/JS:ää, mutta nämä työkalusarjat koodaavat/purkavat muita formaatteja selainystävälliseksi tulosteeksi. Vaikka tämä oli pieni säätö tietojen muotoiluun, se mullisti verkkokehityksen. Koska se avasi nopeammat iteraatiosilmukat ja paremman kokeilun, voit käyttää korkeamman tason kieliä (kuten TypeScriptiä tai kehyksiä), koska rakennustyökalut kääntävät ne puolestasi. Tämä johti verkkosovellusten räjähdysmäiseen kasvuun ja paljon tiheämpään ekosysteemiin, koska kehittäjät eivät tuhlanneet aikaa kunkin projektin rakennusputkien keksimiseen. Samoin robotiikka on Webpackia edeltävässä vaiheessa, jossa monet tiimit edelleen "käsinkoodaavat" tietoputkensa. $CODEC for Roboticsin kaltainen työkalupakki tekisi robottitiedoille saman kuin Webpack teki verkkoresursseille. Tämä on @unmoyai visio ja se on "koodekin" raaka määritelmä. Sen avulla robotiikan kehittäjät voisivat helpommin sisällyttää uusia tietolähteitä tai formaatteja ilman kuukausien räätälöityä suunnittelua. Tämä johtaa paljon nopeampiin iteraatiosykleihin. Se, mikä ennen kesti tiimiltä 6 kuukautta, saattoi kutistua muutamaan viikkoon tai vähemmän. Kun tiivistät idean kokeilun aikaväliin suuruusluokkaa, mahdollistat paljon enemmän innovaatioita. Kehittäjät voivat kokeilla uusia ideoita ilman valtavia etukäteiskustannuksia, jolloin he voivat myös epäonnistua ja oppia nopeasti. Olemme jo nähneet, kuinka nopeampi iteraatio on muuttanut ohjelmistoja tunnelmakoodauksella. Jos kerroit kehittäjille muutama vuosi sitten, että voisit käskeä kehoteikkunaa koodaamaan sinulle supersovelluksen yhdellä viestikehotteella, he olisivat sylkeneet kasvoillesi. Nyt siitä on tullut todellisuutta. Sama kitka on tällä hetkellä fyysisen tekoälyn kanssa. Robotiikat ovat kiireisiä laitteiston ja ohjelmiston yhteensopivuuden parissa sen sijaan, että työskentelisivät tehokkaampien humanoidien suuremman ongelmajoukon parissa. ...