Lukion aikana, kun tajusin, miten "ideoiden markkinapaikka" todella toimii, tuntui siltä, että olin löytänyt huijauskoodit tutkijan uralle. Nykyään tämä on tärkein asia, jota opetan opiskelijoille, enemmän kuin mikään tutkimuksemme sisältöön liittyvä. Nopea esipuhe: kun puhun tutkimuksen menestyksestä, en tarkoita monien artikkelien julkaisemista. Useimmat julkaistut artikkelit keräävät pölyä, koska millään alalla on liikaa tutkimusta, johon ihmiset voisivat kiinnittää huomiota. Ja varsinkin kun otetaan huomioon preprinttien julkaisemisen helppous, tutkimuksen ei tarvitse olla virallisesti julkaistu menestyäkseen. Joten vaikka julkaisut voivat olla edellytys uralla etenemiselle, niiden ei pitäisi olla tavoite. Minulle tutkimuksen menestys on sellaisten ideoiden kirjoittamista, jotka vaikuttavat vertaisiin ja tekevät maailmasta paremman paikan. Perusoivallus on siis se, että ideoiden markkinoille tulee liikaa ideoita, ja meidän on ymmärrettävä, mitkä niistä ovat lopulta vaikutusvaltaisia. Hyvä uutinen on, että laadulla on väliä – jos muut asiat pysyvät ennallaan, parempi tutkimus onnistuu paremmin. Huono uutinen on, että laatu korreloi vain heikosti menestyksen kanssa, ja on monia muita tekijöitä, joilla on merkitystä. Anna ensin itsellesi useita laukauksia maalia kohti. Onnen rooli on säännöllinen teema uraneuvoissani. On totta, että tuurilla on paljon merkitystä määritettäessä, mitkä paperit ovat menestyneitä, mutta se ei tarkoita sitä, että alistuisit siihen. Voit kasvattaa "onnen pinta-alaasi". Jos esimerkiksi julkaiset aina preprinttejä, saat useita mahdollisuuksia huomata työsi: kerran preprintin ja kerran julkaisun kanssa (ja jos olet alalla, jolla on suuria julkaisuviiveitä, voit varmistaa, että tutkimus ei ole kauhottu tai merkityksetön sen ilmestyessä). Yleisemmin käsittele tutkimusprojekteja kuin startup-yrityksiä – hyväksy, että tuloksissa on erittäin suuri vaihtelu, ja jotkut projektit ovat 10 tai 100 kertaa menestyksekkäämpiä kuin toiset. Tämä tarkoittaa, että kokeilet monia eri asioita, otat suuria heilahteluja, olet valmis tavoittelemaan sitä, mitä ikätoveresi pitävät huonoina ideoina, mutta sinulla on jonkinlainen käsitys siitä, miksi saatat mahdollisesti menestyä siinä, missä muut ennen sinua epäonnistuivat. Tiedätkö jotain, mitä muut eivät tiedä, vai tietävätkö he jotain, mitä sinä et? Ja jos huomaat, että kyseessä on jälkimmäinen, sinun on oltava valmis lopettamaan projekti nopeasti joutumatta uponneiden kustannusten harhan uhriksi. Selvyyden vuoksi todettakoon, että menestys ei ole pelkästään tuurista kiinni – laadulla ja syvyydellä on paljon merkitystä. Ja vaatii muutaman vuoden tutkimusta mennä syvälle aiheeseen. Mutta muutaman vuoden käyttäminen aiheen tutkimiseen ennen kuin julkaiset mitään, on erittäin riskialtista, varsinkin urasi alkuvaiheessa. Ratkaisu on yksinkertainen: jatka projekteja, älä ongelmia. Projektit ovat pitkän aikavälin tutkimusohjelmia, jotka kestävät 3-5 vuotta tai kauemmin. Tuottava projekti voi helposti tuottaa kymmenkunta tai useampia artikkeleita (alasta riippuen). Miksi valita projekteja ongelmien sijaan? Jos menetelmäsi on hypätä ongelmasta toiseen, tuloksena olevat paperit ovat todennäköisesti hieman pinnallisia eikä niillä välttämättä ole suurta vaikutusta. Ja toiseksi, jos olet jo tunnettu tiettyä aihetta käsittelevistä artikkeleista, ihmiset kiinnittävät todennäköisemmin huomiota tuleviin artikkeleihisi kyseisestä aiheesta. (Kyllä, kirjailijan maineella on paljon merkitystä. Mikä tahansa tasa-arvoinen käsitys siitä, miten ihmiset valitsevat mitä lukea, on myytti.) Yhteenvetona totean, että työskentelen yleensä 2-3 pitkäaikaisen projektin parissa kerrallaan, ja jokaisessa projektissa tutkitaan monia ongelmia ja tuotetaan monia papereita putken eri vaiheissa. Vaikeinta on tietää, milloin projekti on lopetettava. Tällä hetkellä kun harkitset uutta projektia, vertaat jotain, jonka toteutuminen kestää muutaman vuoden, aiheeseen, jossa olet jo erittäin tuottava. Mutta sinun on lopetettava jotain, jotta voit tehdä tilaa jollekin uudelle. Lopettaminen oikeaan aikaan tuntuu aina liian aikaiselta lopettamiselta. Jos menet vaistosi mukaan, pysyt samalla tutkimusalueella aivan liian kauan. Rakenna lopuksi oma jakelusi. Aiemmin artikkelin virallinen julkaiseminen palveli kahta tarkoitusta: antaa sille vertaisarvioinnista saatavaa uskottavuutta ja jakaa paperia kollegoillesi. Nyt nämä kaksi toimintoa on täysin erotettu toisistaan. Julkaiseminen tuo edelleen uskottavuutta, mutta jakelu on lähes kokonaan sinusta kiinni! Siksi sosiaalisella medialla on niin paljon merkitystä. Valitettavasti sosiaalinen media tuo mukanaan epäterveellisiä kannustimia liioitella havaintojasi, joten pidän blogeja/uutiskirjeitä ja pitkiä videoita paljon parempina kanavina. Elämme bloggaamisen toista kulta-aikaa, ja on äärimmäisen vähän ihmisiä, jotka pystyvät selittämään tieteenalansa huippututkimusta helposti lähestyttävällä tavalla, mutta tyhmentämättä sitä, kuten lehdistötiedotteissa tai uutisartikkeleissa. Koskaan ei ole liian aikaista – aloitin blogin väitöskirjani aikana, ja sillä oli suuri rooli väitöstutkimukseni levittämisessä sekä tutkimusyhteisössäni että sen ulkopuolella. Yhteenveto * Tutkimuksen menestys ei tarkoita vain julkaisemista * Ideoiden markkinat ovat kyllästyneet * Anna itsellesi useita laukauksia maalia kohti * Valitse projekteja, älä ongelmia * Kohtele projekteja kuin startup-yrityksiä * Rakenna oma jakelusi
@ThomasGrosso2
Arvind Narayanan
Arvind Narayanan21.3.2025
One question I'm sometimes asked is how my research group picks problems. Do I come up with most of the ideas for new papers, or do the students? Neither! I strongly believe that research is more effective if we pick projects, not problems. What's the difference? - Projects are long-term research agendas that last 3-5 years or more. A productive project could easily produce a dozen or more papers (depends on the field, of course — in some fields papers represent a lot more work than in others). - Projects are defined not by a research question but by a change we want to see in the world. For example, the goal of a current project in my group is to make AI more reliable. We may or may not succeed, but the point is that this is a much more ambitious scope than can be tackled in a single paper. (Some fields have a norm that their job is only to describe the world, not change it. This is culturally jarring to me but even in that case I think projects are better defined in terms of a change you want to see in the research community, if not the external world.) - Projects are best executed by a core team that stays together and provides intellectual continuity but with a diverse and varying set of collaborators for individual papers which helps constantly bring in new perspectives. Why pick projects instead of problems? If your method is to jump from problem to problem, you face a tradeoff. You could pick small problems that you can tackle in a month or two, but in that case the resulting papers may not have much impact. Or your can go deep into a topic for many years (essentially what I've described as a project, but structured as a single paper), but that's extremely risky. In my experience, once a research team is committed to a project, generating the research questions that individual papers in the project will tackle is fairly straightforward. Each paper in the project naturally generates a bunch of new questions and directions for future work. So generating new ideas is not the hard part, rather it is the profusion of ideas. How to select among them? Ideally some combination of intellectual curiosity and whatever best furthers the project's overall goals and vision.
46,74K